Featured Slider

Miksi lapsi saa metsästää?

Aiheesta kirjoittaminen on pyörinyt pitkään mielessä. Tämä on oikeastaan asia josta ei paljoa puhuta. Enkä ihmettele, heti alkaa sormet heilua soo-soo. Niin kävi viikonvaihteessakin kun Iltalehti uutisoi Lappajärvellä 10 vuotisen pojan vasojen kaadoista.

Ihmettelin asiaa suuresti, sillä ei tuo mikään kumma ole jos yhtään tuntee metsästäjä perheitä. Lapset jotka innostuu tästä harrastuksesta viipottaa mukana kun jalka pitää. Niin kävi meilläkin. Sinne vinttasi poika viiden vanhana jänisjahtiin, koska itse halusi. Ja sinne lähtee vieläkin jos mukaan ottaa.

Muistan myös kuinka hän ensimmäisen kerran näki auton lavalla hirven jalan pilkottavan pressun alta. Oli pakko päästä katsomaan miltä se näyttää? "Kaunis silmä" oli kolmivuotiaan lause. Ja voin sanoa rehellisesti, etten koskaan halua tuota katsetta kohdata omalla konepellillä. 


Metsästäminen on paljon muuta kuin tappamista. Siihen liittyy vahvasti liikunta, luonnosta nauttiminen ja tottakai nuotiolla istuskelua. Metsältä tuleva poika kertoo suu vaahdossa mitä lintuja on nähnyt ja miltä makkara maistui. Hän tietää mistä liha ja riista ruokapöytään tulee, koska on sitä kysynyt. Eikä tämä pois sulje sitä, että sisimmässään on äärimmäisen eläinrakas myös.

Kovasti nämä nuoret odottavat, että oppivat lukemaan ja pääsevät suorittamaan oman metsästäjäntutkinnon. Kyllä, jokaisen se on suoritettava jos haluaa oman aseen tai ampua metsällä.


"Ennen oman aseen hankkimista on haettava aseen hallussapitolupaa poliisilta. Aseluvan saamisen ehtona on harrastus, johon asetta tarvitsee, ja metsästysharrastuksen voi osoittaa metsästyskortilla. Alaikäiset, 15 vuotta täyttäneet voivat hakea rinnakkaislupaa aseeseen vanhempiensa suostumuksella. Sitä nuoremmat voivat metsästää vain aikuisen valvonnassa." – Riista.fi

Ei kukaan vastuullinen tyrkkää pyssyä lapsen käteen ja sano: tapa! Vaan kaikki alkaa siitä, että nuori kiinnostuu metsästyksestä ja ymmärtää vastuun. Tajuaa mitä riistanhoito tarkoittaa. Parhaiten niitä asioita oppii olemalla mukana.

Olisin enemmän huolissani siitä, että monikaan nuori tunne edes yleisimpiä lintulajeja tai ole koskaan nähnyt elävää jänistä. Saati poiminut sinivuokkoja tai maistanut ketunleipää. Ei metsästys ole minusta myrkkyä vaan antaa paljon oppia luonnosta ja sen monimuotoisuudesta.

Nyt jos haluat niin käyppä kokeilemassa pääsetkö metsästäjätutkinnon läpi: TÄSTÄ! Siellä on monivalintakysymys sarja ja lajintunnistustehtävä.

Täällä taas – blogi palaa omalle alustalle

Jatkamme jälleen seikkailua täällä omalla alustalla! Pari päivää menee uudistusten parissa ja tekstien tuontiin, mutta sen jälkeen meno jatkuu jälleen. Tuuthan mukaan! 

Hellesään PARAS kohde Suomessa – Jukupark vesipuisto Turussa



Kesäloma reissu jatkui länsirannikolle ja muutaman etapin jälkeen Turkuun.

Jos edellinen kohde Tuurin karavaanialueella ei ollut ihan nappivalinta, tämä on kohde oli! Turusta löytyy takuulla Suomen coolein kesäkohde Jukupark. Vesipetojen paratiisi, auringonpalvojien Riviera ja lomalaisten laguuni!

Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja altaaseen pulahtelu tuntui liki taivaalliselta. Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla. Ah! Aivan fantastista. Miten Suomen kesä onkaan ollut mahtava tänä vuonna?

"Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla."

Ennakkoon en ollut paikasta kuullut mitään, joten ei ollut ennakkoluulojakaan. Paikka yllätti suurella koollaan meidät kaikki, niin paljon siellä oli erilaisia vesiliukumäkiä. Ainut vain, etten uskaltanut sitten yhteenkään. Pelkkä ajatuskin sai puistatuksia aikaan. Minne on kadonnut kaikki rohkeus ja rämäpäisyys? Onneksi meidän perheessä muut otti ilon irti ja testasivat mäkiä minkä ehtivät. 

Alueella on myös meille vähemmän hurjille Merirosvosaari, jossa riittää puuhaa pitkäksi aikaan. Kun rohkeus kasvaa voi siirtyä isoihin mäkiin. Tässä oli se hyvä puoli, että isot mäet olivat kokonaan erikseen ja pienemmät lapset ei näin jää jalkoihin. 


Paikka oli myös tilava, vaikka väkeä riitti. Siisti ja huollettu. Saunat ja suihkutilat ovat reilun kokoiset. Ja lukollisia kaappeja löytyy niin sisältä kuin ulkoa. Ainoa miinus jonka joutuu antamaan on huutava pula aurinkovarjoista. Eli jos varjoa tekee mieli, on hyökättävä paikalle heti aamusta paikan auettua. 

Mitä hurvittelu sitten Jukuparkissa maksaa? Sisäänpääsy on 21€ henkilöltä ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. S-kortilla saa 2€ lipun hinnoista pois. Hintaa on kritisoitu kovasti, mutta itse tunsin saavani rajoille erittäin hyvin vastinetta.

Jukuparkissa on myös omat eväät sallittuja ja moni kantoikin kylmälaukun aurinkotuolien viereen. Me emme olleet asiaa edes ajatelleet, joten söimme ja joimme ravintolan puolella. 

Joka vesipedon unelma paikka! 

ps. Olisi ollut mahtava laittaa teille tusina kuvia paikasta, mutta paikalla ei ollut minusta sopivaa kuvata. Siksi yllä oleva kuva on sumennettu. Kuvia kannattaa käydä tsekkaamassa Jukuparkin omilta sivuilta tai sitten kipaista paikan päälle! Helteet jatkuu nimittäin ennusteiden mukaan vielä tovin.

Seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

INSTAGRAM @satua.vai.totta