Featured Slider

Kehopositiivisuus puhuttaa – Se älähtää keneen kalikka kalahtaa

Kuinka moni meistä on kuullut #kehopositiivisuus-kampanjasta? Aika moni veikkaisin, ei tätä some rummutusta ole voinut olla huomaamatta. Kuinka moni meistä on kuitenkaan pysähtynyt oman peilin kohdalle ja miettinyt asiaa?




Henkilökohtaisesti olen ollut kampanjasta riemuissani, mutta tajusin eilen etten ole itse ottanut osaa siihen. Olen kannustanut muita, lukenut aiheesta paljon. On hienoa seurata kun ihmisten omakuva muuttuu ja heistä tulee varmempia ja vahvempia.

"Minussa ei ole kyllä kehopositiivisuutta sitten pätkääkään."

En ole kuitenkaan tarkastellut omaa peilikuvaa. Tajusin etten oikeasti edes halua. Minussa ei ole kyllä kehopositiivisuutta sitten pätkääkään. Keskikokoinen ja -mittainen. Tavallinen tossavainen. 

Aina on liikaa makkaraa, kuiva tukka tai vähintään finni. Minusta ei ole kamalasti valokuvia, sillä muiden ihmisten ottamissa kuvissa muistutan mielestäni Muumia tai hikistä vanhan Englannin teurastajan vaimoa. Olen ihotyypiltäni sellainen kun vähänkin tulee kuuma, olen punainen kuin paloauto. Piiiiiiipaaaa...
Olisiko minunkin aika kääntää uusi positiivisempi sivu?
Onnistuuko tämä kampanja laajentamaan omaa käsitystä minusta itsestäni? Tissejä se ei navasta ylös nosta tai iän tuomia juonteita vähennä, mutta onnistuuko se näkemään kauneuden itsessäni tässä ja nyt.

Jos mietin itseäni muuten, voin sanoa pitäväni itsestäni. Omista hulluista tavoistani, naurusta ja puheen tulvasta. Viihdyn itseni kanssa sisimmässäni. Onko minun edes pakko tarttua kehopositiivisuus haasteeseen? Entä jos vain teen töitä näiden asioiden eteen ja saan siitä positiivista voimaa? Vienkö tämän asian läpi kampanjoiden sitä itselleni vai kamppaillen itseni kanssa?

Jokaisen on löydettävä se oma punainen lanka, jota voi seurata. 

Nappasin itseni Instagramin puolelle ja etsin  "kehopositiivisuus"-aiheisia kuvia. Luin tekstejä  ja katsoin ihmisiä. Monissa teksteissä oli kapina henkeä. "Jos et kestä katsoa, katso muualle" - tyyppisiä lausahduksia. Tämä on jännää tämä kampanjointi, läpi hinnalla millä hyvänsä. Se, että hiukan haistattelu mielessä huutelee muille. Ja haluaa seisoa esillä tässä ja nyt, ei minusta ole vielä sitä, että on hyväksynyt itsensä. 

Onnistujina pidän niitä, jotka seisovat ylpeänä ja voivat kiljahtaa väkijoukkoon riemuissaan: Rakastan itseäni! Todistelematta ja puolustelematta.

Itse olen kaukana tästä vielä. Voin seisoa väkijoukossa massan seassa, mutta hiljaa. Rakastan itseäni sisäisesti, en kokonaisvaltaisesti.

Millaisia ajatuksia kampanjointi on herättänyt sinussa? Onko tällaiset onnistuneet vaikuttamaan sinuun?

Muihin positiivisiin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

Hellesään PARAS kohde Suomessa – Jukupark vesipuisto Turussa



Kesäloma reissu jatkui länsirannikolle ja muutaman etapin jälkeen Turkuun.

Jos edellinen kohde Tuurin karavaanialueella ei ollut ihan nappivalinta, tämä on kohde oli! Turusta löytyy takuulla Suomen coolein kesäkohde Jukupark. Vesipetojen paratiisi, auringonpalvojien Riviera ja lomalaisten laguuni!

Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja altaaseen pulahtelu tuntui liki taivaalliselta. Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla. Ah! Aivan fantastista. Miten Suomen kesä onkaan ollut mahtava tänä vuonna?

"Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla."

Ennakkoon en ollut paikasta kuullut mitään, joten ei ollut ennakkoluulojakaan. Paikka yllätti suurella koollaan meidät kaikki, niin paljon siellä oli erilaisia vesiliukumäkiä. Ainut vain, etten uskaltanut sitten yhteenkään. Pelkkä ajatuskin sai puistatuksia aikaan. Minne on kadonnut kaikki rohkeus ja rämäpäisyys? Onneksi meidän perheessä muut otti ilon irti ja testasivat mäkiä minkä ehtivät. 

Alueella on myös meille vähemmän hurjille Merirosvosaari, jossa riittää puuhaa pitkäksi aikaan. Kun rohkeus kasvaa voi siirtyä isoihin mäkiin. Tässä oli se hyvä puoli, että isot mäet olivat kokonaan erikseen ja pienemmät lapset ei näin jää jalkoihin. 


Paikka oli myös tilava, vaikka väkeä riitti. Siisti ja huollettu. Saunat ja suihkutilat ovat reilun kokoiset. Ja lukollisia kaappeja löytyy niin sisältä kuin ulkoa. Ainoa miinus jonka joutuu antamaan on huutava pula aurinkovarjoista. Eli jos varjoa tekee mieli, on hyökättävä paikalle heti aamusta paikan auettua. 

Mitä hurvittelu sitten Jukuparkissa maksaa? Sisäänpääsy on 21€ henkilöltä ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. S-kortilla saa 2€ lipun hinnoista pois. Hintaa on kritisoitu kovasti, mutta itse tunsin saavani rajoille erittäin hyvin vastinetta.

Jukuparkissa on myös omat eväät sallittuja ja moni kantoikin kylmälaukun aurinkotuolien viereen. Me emme olleet asiaa edes ajatelleet, joten söimme ja joimme ravintolan puolella. 

Joka vesipedon unelma paikka! 

ps. Olisi ollut mahtava laittaa teille tusina kuvia paikasta, mutta paikalla ei ollut minusta sopivaa kuvata. Siksi yllä oleva kuva on sumennettu. Kuvia kannattaa käydä tsekkaamassa Jukuparkin omilta sivuilta tai sitten kipaista paikan päälle! Helteet jatkuu nimittäin ennusteiden mukaan vielä tovin.

Seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

Yö Tuurin karavaanarialueella – Halpaa, mutta hiukan inhottavaa

Kun lataa tiskiin 12 euroa, mitä sillä saa? Mitä sillä summalla voi odottaa? Onko lupa valittaa?

Oli tai ei, tässä oma näkemykseni asiasta.

Menneellä viikolla suhasimme Suomessa 1400 kilometriä maanteitä teltta takakontissa. Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Tuurin kyläkauppa kahdesta syystä: poika halusi nähdä paikan ja siellä olisi myös hänelle ilmainen Miljoona tivoli

Siispä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja puhtaalla nollalla eurolla. 


Kurvatessa Tuurin olimme vielä ajatuksella yöpyä jossain järven rannalla, mutta missä lie helle huuruissa sitten kurvasimmekin Tuurin karavaanarialueelle ajatuksella: Se on tässä kävelymatkan päässä kaikesta.

Kunhan ensin löysimme sen sieltä peränurkasta, johon oli melkolailla surkea opastus. Portilla ilahdutti hinta: 12 euron teltta yö, johon kuului saunat, suihkut, vessat ja vesipiste. Alue oli muutenkin siisti ja kauniin vihreä. Loistavaa! Ja hei, ihanan edullista. 

Teltta saatiin pystyyn hetkessä ja koko remmi suuntasi tivolille. Näillä helteillä se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä edes poika ei jaksanut paahtavassa lämmössä hurvitella kauaa. Eipä mennyt hukkaan kalliit rannekkeet jossain muualla.


Viilentääksemme oloa lähdimme kävelemään kaupan läpi. 

Melko koomiseksi asian teki se, että minä istuskelin siellä "hylättyjen aviomiesten parkissa" poikien ollessa kalastus- ja metsästysosastolla.

Tiedättehän ne parkit, johon unohdetaan puolisot? Pitkät penkit.

Sieltä tullaan sitten noutamaan toinen osapuoli kun ostoskärryt tursuavat tavaraa. Tällä on toinenkin nimi: Ostosripuli. Se iskee salamana ja aiheuttaa pakonomaisia oireita. 

Muistivat onneksi noutaa minut. Olisi tehnyt mieli sanoa jälkeen jääville tsempit! 



Palasimme karavaanari alueelle, jossa olikin meno villiintynyt iltaa kohden. Alueen reunassa virtaava mutapohjainen oja, jota esitteessä uimarannaksi kutsutaan oli houkutellut valtavasti lapsia uimaan. Ilo ja riemu oli valtava. 

Ojan vieressä oli saunat, jotka olivat kuumat ja iloiset punaposkiset ihmiset putkahteli sisään ja ulos ovista. Siispä mekin ajattelimme tehdä samoin. 
Pojat lähtivät etunenässä ja näyttivät nauttivan löylyistä ja vilvoittelusta. Suuntasin siis itsekin kohti löylyjä.

Astuin ovesta sisään. Pissa. Täällä haisee pissa. Lemu iski kuuman kosteassa vastaan melkoisella paineelle.

Oli käännyttävä ympäri. En jäänyt ottamaan hajun aiheuttajasta selvää. Kolmenkymmenen asteen lämpötilan vallitessa, kosteuden muhiessa haju oli karmea. Onneksi vaihtoehto löytyi kontissa olevat suihkut. Ensi nuuhkaisulla puhtaat.
Toisin kuin vessat, joissa ongelma toistui. Roskikset tursuilivat ja pissaiset paperit lilluivat lattioilla. 
Camoon! Ei takuulla ollut Tuurissa eka päivä kun siellä oli noin paljon ihmisiä. Kyllä näiden tilojen hoito pitäisi olla hallussa ja käyntejä tihennettävä. Kyllä! Annoin palautteen myös suoraan. Silti 15 tunnin kuluttua aamulla tilanne oli sama. Tai noh pahempi, koska mitään ei ollut tapahtunut. 
Telttayö puolestaan sujui rauhallisesti ja uni maistui. Alue hiljeni nopeasti kun uni hiipi matkalaisten silmiin. 


Summa summarum: 12 eurolla saimme paljon. Yön karavaanari alueella mukavuuksineen ja ilmaiset tivolihuvit. Silti minusta tuntuu, ettemme palaa tuonne. Ennemmin peseydyn puhtaassa järvessä ja piipahdan puskapissalla varvikossa. 

Kokemuksia paikasta? 

Seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

INSTAGRAM @satua.vai.totta