Lapseni ei ole lapsenvahtini

"Kyllä ne pärjää!" ja "Teillähän on oma lapsenvahti!" ovat aika usein kuultua, kun pohdin eskarilaisen hoidon järjestämistä. Kyllä, kyllä varmasti juuri 16-vuotta täyttävä sisko pärjää kahden veljensä kanssa, mutta minulla on ollut periaate ettei lapseni tosiaan ole lapsenvahtini. Minusta on ollut ensiarvoisen tärkeää, että molemmilla lapsilla saa olla lapsuus ilman suuria velvollisuuksia. Ne tulevat kyllä ajan myötä kaikille ennemmin tai myöhemmin.


Se ei ole kuitenkaan tarkoittanut, etteikö vastuita olisi. Esikoinen on siivonnut oman huoneensa aina ilman patisteluja ja onkin tarkka neiti vaatekaappeja myöden. Meillä ei siis teinin huone ole kuin helvetti vallankumouksen jälkeen. Pyykkikoneen ohjelmat ovat hallussa ja pesukone pörrää tasaisesti, periaatteella kun koneellinen pyykkiä se käynnistää ken paikalle sattuu. Ja mikä ihaninta on se, että iso- ja isoisovanhemmat ovat hänelle olleet rakkaita ja tänäänkin menee siivoamaan sinne missä apua tarvitaan. Ihan omasta tahdotaan.

Juniori puolestaa muljauttelee silmiä siivous-sanan kuullessaan, mutta raahautuu teatraalisesti huokaillen omaan huoneeseen. Kolme tavaraa vaihtaa paikkaa ja  iloinen ääni ilmoittaa kaiken olevan valmista. Voitte vaan kuvitella niitä shown elkeitä joilla palataan bumerangina takaisin siivoilujen pariin. Yleensä homma päättyy varttia myöhemmin siihen, että sohvalla makaa "puoli kuollut" huokailija kun oli taas niiiiiin rankkaa. Se vaatii vähintään palautusjuomaa, lepoa ja ylenpalttisia kehuja. ( Tuota pitäisi kokeilla itsekin oman siivouksen päätteeksi! ) Hetkeä myöhemmin kuitenkin huomaa kuinka omassa huoneessa hääritään taas innosta puhkuen, koska on mukava leikkiä kun on siistiä.

Yhdeksän vuoden ikäero on toisiaan ihana ja helpottava asia. Toisinaan taas harmittava takaisku, kun koittaa sovittaa tekemisiä yhteen. Aina kuitenkin "äiti keinot keksii" ja saa hommat ratkottua. Usein vuorotellaan sitten lempipuuhien tai asioiden kanssa. Molemmat saa siis oman aikansa ja asiansa. 


Toisinaan isosiskosta on suuren suuri apu ihan yllättäen. Kuten pari aamua sitten. Minä palasin yövuorosta kotiin nukkumaan ja mies lähti aamuvuoroon töihin. Sisko oli varmistanut ettei paidat ole nurinperin ja saattanut koulumatkalla veljensä eskariin. He antoivat minun nukkua, vaikka olin valmistautunut nousemaan kahden tunnin jälkeen nuorimmaista. Meidän onneksi eskari- ja koulu ovat vain kahden kadun päässä ja sinne on helppo kulkea heidän vaikka kaksin. 

Loppujen lopuksi me olemme olleet myös onnekkaassa asemassa isovanhempien asuessa lähietäisyydellä ja siihen, että meidän työt mahdollistavat viikkovapaita ja "läpsystä" vaihtoja. Sekä hyvin toimivasta päivähoidosta, josta yllätys vuorojen sattuessa on mahdollistanut tunnin tai kahden lisäajan hoidossa. Toki joskus jää pohtimaan milloinkas sitä oltiin samaa aikaan ruokapöydässä? Tai yleensä nähty!? Onko nämä nyt sitten niitä ruuhkavuosia?

Tässä tilanteessa kiitän kyllä kännyköitä maasta taivaaseen. Yhteydenpito on helppoa. Tarvittaessa voi ottaa näköyhteyden  "isille" tai napata kuva päivän hurjista tai kurjista tilanteista.

Joku ehkä pohtii, eikö isosisko halua vahtia pikkuveljeään? Ei siitä ole kyse. Toisinaan he ovat kaksin ihan muuten vaan. Kuten sisarukset nyt ovat. Satunnaisesti kauppaan ei halua lapset lähteä ja he jäävät kotiin. Mutta ei, en palkkaa lastani lapsenvahdiksi kuin superpakon sattuessa ja onneksi niitä ei ole ollut kuin paristi.

Miten teidän perheessä asiat ovat? Onko teillä ollut luontevaa, että isommat sisarukset vahtivat pienempiä? Tiedän monia perheitä, joissa tämä on ihan normaali järjestely. Toisissa perheissä nuoret saavat palkaksi rahaa, toisille se kuuluu velvollisuuksiin. Mitä sinä ajattelet tästä asiasta?

20 kommenttia

  1. Aika pitkälle samalla tavalla on meillä. Isoveli katsoo välillä perään muttei olla koskaan niinku palkattu erikseen vaikka illaks. Ikäeroa on kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jollakin muullakin on näin. ☺️

      Poista
  2. Hienoa, että teini-ikäinen tykkää omatoimisesti pitää huoneensa järjestyksessä. Meillä tyttäret kyllä siivoavat huoneensa itse, mutta välillä vaatekaaokset vellovat lattioilla. Miksi juuri lattialla?!? Eikö vanhan kansan "vähän käytettyjen" tuoli ole enää mitään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oma taitolajinsa kuten se miten ne vaatteet voi aina olla väärinpäin sukista lähtien😂

      Poista
  3. Kuulostaa toimivalta tuo teidän järjestely. Lapsella pitää olla lapsuus, mutta toki myös sopivasti vastuuta. Itsellä ei asiasta ole kokemusta, kun on vain yksi lapsi.

    VastaaPoista
  4. Erittäin, erittäin hyvältä kuulostaa! On hyvä että esikoinen ei joudu olemaan jatkuvasti lapsenvahti, mutta kuitenkin on vastuullinen nuori :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
  5. Ihana parivaljakko 😍 on hyvä että antaa nuorelle myös vastuuta mutta ei liikaa 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😍 Niin ovat, vastuu on tärkeää, mutta se pitää olla nuoren käsiteltävissä. Liika on liikaa kaikille.

      Poista
  6. Meillä isoinkin on vielä niin pieni (6v), että asia ei ole vielä ajankohtainen. Mutta pidän todella paljon ajatuksestasi, että lapsenvahtina oleminen ei lähtökohtaisesti ole isosisaruksen vakiohommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se minusta kuuluu olla <3 Joka perheellä toki omat ajatuksensa asiasta ja ne ovat varmasti niiden perheiden parhaaksi.

      Poista
  7. Kuullostaa minunkin korvaani hyvältä järjestelyltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täm' ainakin toimii hyviin tällä hetkellä.

      Poista
  8. Meilläkään tämä ei ole vielä ajankohtainen asia, mutta juuri mietin että palkkaisin kesätöihin jonkun teini-ikäisen, joka esim leikkisi pari kertaa viikossa isomman lapsen kanssa. Itsekin tein tällästä kesätyötä joten se vois olla mieluisaa puuhaa monelle, saa nähdä kuitenkaan raaskinko sellaista vastuuta antaa kellekäön 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytöllä oli kaksi mainiota lapsenvahtia molemmat yläaste ikäisiä nuoria aloittaessaan. Olivat minulle pelastus arjessa. Ja vielä nykyisin tiedän heidän puuhiaa. Sain kyllä kaksi maailman parasta lapsenlikkaa ikinä. Eli jos Elina ja Tiia ikinä luette tämän KIITOS!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirjoitus!

    VastaaPoista
  10. Meillä on lapset reilun vuoden ikäerolla joten... :D

    VastaaPoista
  11. Hyvää pohdintaa. Ja ihanaa, että teini tahtoo auttaa omatoimisesti :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätit kommenttisi ♥

INSTAGRAM @satua.vai.totta