Lapsiperhe naapurissa – Ihanaa vai kamalaa? Näin vastasi lapsiperheet ja heidän naapurinsa.

Naapurit, naapurit nuo ihanat ja ihan kamalat. 
Villinä kiljuvat lapset ja stereona valittavat mummot. Nuo äänekkäästi lempivät pariskunnat ja keskellä yötä kuseskelevat korstot. Stereotypioiden huiput. 
Rupesin päässäni pyörittämään millaisia me lapsiperheet ollaan naapureina? Lähteekö ääntä, onko tavarat naapureiden kompasteltavina tai kolisevatko patterit kilpaa pinnasängyn kanssa? 
Seuraavana luikin pitkin nurkkia ja lymyilin halkopinon takana. Olenkohan itse sellainen kauhujen naapuri karjuessani koiralle: Ja nyt loppu se huuto!! Naapureiden varmaan toisinaan tehnyt mieli huutaa samalla tavalla: Nyt naapuri rouva se suu kiinni! Oho! Hups! Ja anteeksi! 


Parempi ottaa selvää millaisia me lapsiperheet ollaan naapureina ihania vai kamalia? Tein pika kyselyn tänään ja sain reilut pari sataa vastausta tämän päivän aikana! Ou wau, kiitos hei kaikille!
Reilu puolet vastasi lapsiperheenä ja loput kertoi mielipiteensä naapurin näkökulmasta. Tämä ei siis ollut mikään super analyyttinen tutkimus vaan mielenkiintoinen sukellus asiaan. Ja lapsiperheisiin joissa oli lapsiluku näytti olevan tasaisesti yhdestä kolmeen. Noh millaisia me sitten olemme?
"Me aikuiset olemme tämän kyselyn perusteella ehdottomasti se ärsyttävin tekijä lapsiperheessä."
Nyt osa vanhemmista voi sitten kipitellä peilin eteen ja kurkata millainen vanhempi sieltä näkyy? Sillä vastaajien mielestä häiritsevintä lapsiperheissä oli: vanhempien huutaminen! KYLLÄ! Me aikuiset olemme tämän kyselyn perusteella ehdottomasti se ärsyttävin tekijä lapsiperheessä. Soo soo siis meille! Tässä muutama poiminto kysymykseen "Mikä lapsiperheessä häiritsee?" 
  • "Uhmaikäiselle taaperolle kajahtelevat ei- huudot varmaankin, ja väsyneiden vanhempien riitely."
  • "Itseäni häiritsee muissa lapsiperheissä huutaminen. Ymmärrän metelin ja satunnaisen äänen korottamisen mutta jos huuto on jatkuvaa, tarkoittaa se mielestäni että perheessä ei kaikki asiat ole hyvin."
  • "Vanhempien jatkuva huutaminen leikki-ikäisille."
  • "Äidin ja isän kova ääninen "keskustelu" ja erimielisyydet lastenkasvatuksesta. Äiti sanoo kyllä, isä huutaa ei ja sitten huudetaan ja kasvatetaan."
  • "Äidin jatkuva huutaminen lapsille ja lapset itkuhuutaa takaisin."
Antaa ajateltavaa, eikö?

Toisena isona häiritsevänä asiana pidettiin levottomuutta ja älytöntä metelöintiä, jolle ei löydy oikein syytä. Ovien paukuttelusta, jatkuvaan pihalla kiljumiseen ja tömistelyyn norsulauman lailla. Vanhemmilta toivottiin, että vanhemmat opettaisivat lapsille myös kyläily aikoja. Osa koki, että toiset lapset ovat aina pimpottelemassa ovikelloa, kellon ajasta riippumatta. Ilmiö taitaa olla pahimmillaan juuri nyt kesällä kun moni koululainen on yksin kotona.


Pärisevien lennokkien kanssa kannattaa suunnata suoraan muualle kuin kotipihalle!

"Aivan mahtavaa, iloiset elämisen äänet eivät kiusaa tai niistä ei pahoiteta mieltä."

Vaikka meteliä pidettiinkin ärsyttävänä, arvatkaas mikä oli ihaninta lapsiperheissä? Lasten äänet! Nauru ja ilo! Hymyt ja idearikkaus! Aivan mahtavaa, iloiset elämisen äänet eivät kiusaa tai niistä ei pahoiteta mieltä. 62% sanoikin, että äänet kuuluvat lapsiperheeseen ja näin se on minustakin. Muutaman prosentin mielestä meno on sellaista, että naapuriakin hirvittää. 
  • "Elämisen ilo näkyy ja kuuluu, lapset ovat niin estottomia näyttämään tunteensa sekä iloitsevat pienistä asioista, joita aikuiset pitävät päivän selvinä."
  • "Lapset on aitoja."
  • "Se iloinen elämisen ääni, piristää huonompaakin päivää ku naapurin pienet tulee pyhtämään vaikka vaan palloa potkimaan."
  • "Äänet, lasten leikki ja aitous!"
Heippa naapuri! Kuuluu kyselyn mukaan aikuisen ja lasten suusta todella usein, sillä se kuuluu hyviin tapoihin.
Nyt voisin vaikka hiukan olla jopa erimieltä, ainakin mitä omaan kokemukseeni toisiin vanhempiin tarhan pihalla tulee. Niin monta kertaa kun on koittanut tervehtiä ja vastauksena saa pään kääntymään pois tai silmät siirtymään kengän kärkiä kohti.
Olinkin varmaan se super raivostuttava vanhempi joka halusi kontaktia muihin vanhempiin. Sellainen joka bongaa potentiaalisen vastapelurin joka saattaa vastata tervehdykseen: isken kiinni kuin nälkäinen itikka! HUOMENTA! 
Lapset puolestaan joko tervehtivät tai sitten ei, sehän riippuu kuulkaa usein ihan kuun ja tähtien asennosta. Sukkahousujen väärästä väristä tai kutiavasta kerrastosta.
Hyviin tapoihin se kuuluu ja samaa mieltä oli liki puolet vastaajista. Toinen puoli oli huomannut tämän saman kuun ja tähtien asennon vaikutuksen tervehtimis intoon. Opetetaan siis sitkeästi jälkikasvulle tämä kaunis tapa ja korjataan satoa sitten hiukan isompana. 
Loppu yhteen vetona sanoisin me lapsiperheet olemme varsin mukiin menevää porukkaa. Hiukan äänekkäitä hyvässä, että pahassa. Voisimme kuitenkin aikuiset muistaa vääntää sitä omaan volumenappia hiukan alaspäin. 
* * * * *

Lapsiperheellinen kirjoittaja myöntää olevansa äänekäs ja pyytää anteeksi jos ääni on kaikunut liian kaus. Lupaa kääntää myös omaa volumenappia miinuspuolella päin, mutta aikoo tervehtiä iloisesti kaiken tämän jälkeenkin. Muista piipahtaa Instagramissa  @satua.vai.totta, sekä ottaa haltuun myös Facebookissa Satua vai totta. Pääset mukaan ajatuskupliini, sekä kesäpuuhiin ja aina kotinurtsilta maailmalle! 

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätit kommenttisi ♥

INSTAGRAM @satua.vai.totta