Hellesään PARAS kohde Suomessa – Jukupark vesipuisto Turussa



Kesäloma reissu jatkui länsirannikolle ja muutaman etapin jälkeen Turkuun.

Jos edellinen kohde Tuurin karavaanialueella ei ollut ihan nappivalinta, tämä on kohde oli! Turusta löytyy takuulla Suomen coolein kesäkohde Jukupark. Vesipetojen paratiisi, auringonpalvojien Riviera ja lomalaisten laguuni!

Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta ja altaaseen pulahtelu tuntui liki taivaalliselta. Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla. Ah! Aivan fantastista. Miten Suomen kesä onkaan ollut mahtava tänä vuonna?

"Kun kellahti aurinkotuoliin pitkälleen oli fiilis kuin etelän lomalla."

Ennakkoon en ollut paikasta kuullut mitään, joten ei ollut ennakkoluulojakaan. Paikka yllätti suurella koollaan meidät kaikki, niin paljon siellä oli erilaisia vesiliukumäkiä. Ainut vain, etten uskaltanut sitten yhteenkään. Pelkkä ajatuskin sai puistatuksia aikaan. Minne on kadonnut kaikki rohkeus ja rämäpäisyys? Onneksi meidän perheessä muut otti ilon irti ja testasivat mäkiä minkä ehtivät. 

Alueella on myös meille vähemmän hurjille Merirosvosaari, jossa riittää puuhaa pitkäksi aikaan. Kun rohkeus kasvaa voi siirtyä isoihin mäkiin. Tässä oli se hyvä puoli, että isot mäet olivat kokonaan erikseen ja pienemmät lapset ei näin jää jalkoihin. 


Paikka oli myös tilava, vaikka väkeä riitti. Siisti ja huollettu. Saunat ja suihkutilat ovat reilun kokoiset. Ja lukollisia kaappeja löytyy niin sisältä kuin ulkoa. Ainoa miinus jonka joutuu antamaan on huutava pula aurinkovarjoista. Eli jos varjoa tekee mieli, on hyökättävä paikalle heti aamusta paikan auettua. 

Mitä hurvittelu sitten Jukuparkissa maksaa? Sisäänpääsy on 21€ henkilöltä ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. S-kortilla saa 2€ lipun hinnoista pois. Hintaa on kritisoitu kovasti, mutta itse tunsin saavani rajoille erittäin hyvin vastinetta.

Jukuparkissa on myös omat eväät sallittuja ja moni kantoikin kylmälaukun aurinkotuolien viereen. Me emme olleet asiaa edes ajatelleet, joten söimme ja joimme ravintolan puolella. 

Joka vesipedon unelma paikka! 

ps. Olisi ollut mahtava laittaa teille tusina kuvia paikasta, mutta paikalla ei ollut minusta sopivaa kuvata. Siksi yllä oleva kuva on sumennettu. Kuvia kannattaa käydä tsekkaamassa Jukuparkin omilta sivuilta tai sitten kipaista paikan päälle! Helteet jatkuu nimittäin ennusteiden mukaan vielä tovin.

Seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

Yö Tuurin karavaanarialueella – Halpaa, mutta hiukan inhottavaa

Kun lataa tiskiin 12 euroa, mitä sillä saa? Mitä sillä summalla voi odottaa? Onko lupa valittaa?

Oli tai ei, tässä oma näkemykseni asiasta.

Menneellä viikolla suhasimme Suomessa 1400 kilometriä maanteitä teltta takakontissa. Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Tuurin kyläkauppa kahdesta syystä: poika halusi nähdä paikan ja siellä olisi myös hänelle ilmainen Miljoona tivoli

Siispä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja puhtaalla nollalla eurolla. 


Kurvatessa Tuurin olimme vielä ajatuksella yöpyä jossain järven rannalla, mutta missä lie helle huuruissa sitten kurvasimmekin Tuurin karavaanarialueelle ajatuksella: Se on tässä kävelymatkan päässä kaikesta.

Kunhan ensin löysimme sen sieltä peränurkasta, johon oli melkolailla surkea opastus. Portilla ilahdutti hinta: 12 euron teltta yö, johon kuului saunat, suihkut, vessat ja vesipiste. Alue oli muutenkin siisti ja kauniin vihreä. Loistavaa! Ja hei, ihanan edullista. 

Teltta saatiin pystyyn hetkessä ja koko remmi suuntasi tivolille. Näillä helteillä se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä edes poika ei jaksanut paahtavassa lämmössä hurvitella kauaa. Eipä mennyt hukkaan kalliit rannekkeet jossain muualla.


Viilentääksemme oloa lähdimme kävelemään kaupan läpi. 

Melko koomiseksi asian teki se, että minä istuskelin siellä "hylättyjen aviomiesten parkissa" poikien ollessa kalastus- ja metsästysosastolla.

Tiedättehän ne parkit, johon unohdetaan puolisot? Pitkät penkit.

Sieltä tullaan sitten noutamaan toinen osapuoli kun ostoskärryt tursuavat tavaraa. Tällä on toinenkin nimi: Ostosripuli. Se iskee salamana ja aiheuttaa pakonomaisia oireita. 

Muistivat onneksi noutaa minut. Olisi tehnyt mieli sanoa jälkeen jääville tsempit! 



Palasimme karavaanari alueelle, jossa olikin meno villiintynyt iltaa kohden. Alueen reunassa virtaava mutapohjainen oja, jota esitteessä uimarannaksi kutsutaan oli houkutellut valtavasti lapsia uimaan. Ilo ja riemu oli valtava. 

Ojan vieressä oli saunat, jotka olivat kuumat ja iloiset punaposkiset ihmiset putkahteli sisään ja ulos ovista. Siispä mekin ajattelimme tehdä samoin. 
Pojat lähtivät etunenässä ja näyttivät nauttivan löylyistä ja vilvoittelusta. Suuntasin siis itsekin kohti löylyjä.

Astuin ovesta sisään. Pissa. Täällä haisee pissa. Lemu iski kuuman kosteassa vastaan melkoisella paineelle.

Oli käännyttävä ympäri. En jäänyt ottamaan hajun aiheuttajasta selvää. Kolmenkymmenen asteen lämpötilan vallitessa, kosteuden muhiessa haju oli karmea. Onneksi vaihtoehto löytyi kontissa olevat suihkut. Ensi nuuhkaisulla puhtaat.
Toisin kuin vessat, joissa ongelma toistui. Roskikset tursuilivat ja pissaiset paperit lilluivat lattioilla. 
Camoon! Ei takuulla ollut Tuurissa eka päivä kun siellä oli noin paljon ihmisiä. Kyllä näiden tilojen hoito pitäisi olla hallussa ja käyntejä tihennettävä. Kyllä! Annoin palautteen myös suoraan. Silti 15 tunnin kuluttua aamulla tilanne oli sama. Tai noh pahempi, koska mitään ei ollut tapahtunut. 
Telttayö puolestaan sujui rauhallisesti ja uni maistui. Alue hiljeni nopeasti kun uni hiipi matkalaisten silmiin. 


Summa summarum: 12 eurolla saimme paljon. Yön karavaanari alueella mukavuuksineen ja ilmaiset tivolihuvit. Silti minusta tuntuu, ettemme palaa tuonne. Ennemmin peseydyn puhtaassa järvessä ja piipahdan puskapissalla varvikossa. 

Kokemuksia paikasta? 

Seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

Helteiden hittileikki – Näin teet vesisuhauttimen minuutissa! Ja kaikki kastuu!

On aivan mahtavaa kuinka Suomi on saanut kylpeä lämmössä. Helle on hellinyt meitä ja sääennuste lupaa tätä paistetta vielä pitkälle.

Toiset ne lötköttelee rantsussa ja toiset taas puolestaan kotipihoilla. Me olemme olleet vähän siellä sun täällä. Jos pojalta kysytään niin ainoastaan siellä missä on vettä! 


Yksi asia yhdistää kaikkia: Lämpö! Kaikki kaipaa viilennystä! Mikä sen hauskempaa kuin yhdistää viilentävä vesi ja leikit. Nämä leikit sopivat pelattaviksi niin kotipihassa kuin rannassa, sekä mukaan voi lähteä nauramaan aina vauvasta vaariin!
Aloitetaan! Rakennetaan ensin, kesän coolein ja helpoin VESISUHAUTIN!
  • 1 minuutin vesisuhautin: tarvitset tyhjän limsapullon, vasaran ja naulan. Ota pullosta korkki irti ja tee naulalla muutamia reikiä korkkiin. Täytä pullo vedellä ja sulje korkki. Purista pulloa - JUOKSE KARKUU!
Näitä on helppo tehdä vaikka kymmenen, juuri niin monta kuin on leikkijöitä. Lisäksi suhauttimesta ei lähde vettä kovalla paineella, mutta takuulla niin paljon, että kastut! Ja jokaiselle voi tehdä oma kokoisen.


3 hauskaa vesileikkiä
  1. Vesihippa. Leikitään kuten perinteistä hippaa, mutta kiinniottajalla on suhautin. Kun vesisuihku osuu sinuun, on sinun vuoro ottaa suhutin ja napata seuraava kiinni. Aina yhtä kiljuttavan kutkuttava leikki.
  2. Jäässä-hippa. Yksi on kiinniottaja. Muilla on jäänsulattajat eli vesisuhauttimet käsissä. Kun hippa saa jonkun kiinni hän huutaa: Jäässä! Kiinniotettu jää paikoilleen seisomaan. Muut koittaa päässä hänen luokseen ja sulattaa, eli suihkuttaa vettä niskaan ja huutaa: Sulatettu! Leikki jatkuu niin kauan kunnes kiinniottaja on saanut kaikki jäähän. Ja pianhan niin käy kun suhauttimista loppuu vesi!
  3. Pesusieni. Yksi valitaan pesusieneksi ja hän asettuu selin muihin pelaajiin. Muut menevät riviin hänen taakseen muutamien metrien päähän. Perusidea on päästä kastelemaan pesusieni suhuttimella, niin ettei hän kerkeä huomata. Pelaajat lähtevät hiljaa ja mahdollisimman huomaamattomasti lähestymään kohti edessä olevaa pesusientä. Jottei homma käy liian helpoksi pesusieni kääntyy välillä pelaajia päin ja heidän on silloin oltava liikkumatta. Jos pesusieni huomaa jonkun liikkuvan, on sen pelaajan palattava takaisin lähtöviivalle. Se kuka ensin saavuttaa pesusienen ja kerkeää kastella ennen kuin hän kääntyy on voittaja ja myös seuraava pesusieni! 


Ei muuta kuin leikkimisen iloa ja kastumisiin! Minkä pelin meinaat pelata ensin?

Meidän kesäpuuhia voit seurailla myös Instagramissa: @satua.vai.totta sekä Facebookissa: Satua vai totta. Nähdään siis siellä!

Älä tule paha some, tule hyvä some!



Siinä me nakotettiin öljynvaihtopisteen oven tuntumassa paahtavassa helteessä ja kännykät kourassa kuluttamassa aikaa. Kieltämättä tulee aina joskus mieleen, että mitä sitä olisi ennen vanhaan tehnyt? Katsellut asfalttikentän reunassa kasvavia horsmia? 

Joku tuuma nyt, olisitte jutelleet! 

Me juttelimmekin kokoajan. Somesta. Siitä mitä on fiksu katsoa ja mitä ei. Kannattaako kaikkea uskoa ja ettei kaikki mikä näyttää super siistiltä ole kuitenkaan sitä todellisuudessa.

Seitsemän vuotias osaa olla jo ajatteleva. Hän tietää pitkälle ne soo-soot ja tottakai niitä pitää päästä vilkaisemaan vaikka se olisi kielletttyä. Ovelia osaavat olla tarpeen niin vaatiessa.

Se, että olen puhelimeen ja tablettiin laittanut suodatuksia, vuotaan ne kuin seula. Rohkeasti siis "ratsaan" molempia, ihan sovitusti.

Kyllä, hänellä on molemmat laitteet. Moni miettii niiden ostamista nyt lapselle kun koulut alkavat, meillä ne on vanhempien vanhoja ja hän on saanut näin omansa.

Tämä jakaakin sitten vanhemmat eri leireihin. On meitä jotka hyväksyvät somen osana nykyajan tapoja. Ja toiset taas haluavat pitää lapsen pois niiden ulottuvilta mahdollisimman pitkään tai rajoittavat sen pieniksi hetkiksi.

Mikä sitten on oikein? Mene ja tiedä.

Tällä hetkellä en koe olevani turmiontiellä. Poika rakastaa luontoa ja kalastamista. Pyörien laittoa ja mopon kanssa päristelyä. On ulkona paljon ja touhua riittää. Some ei ole ongelma. Se on ollut monen oivalluksen lähde! 

"Olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi tuntee lapsensa ja hänen rajansa. "

Tuumaankin siis, ettei tule tuomita meitä "some-positiivisia", mutta ei myöskään muljautella silmiä niille vanhemmille jotka asiaa vastustaa! Se on jokaisen henkilökohtainen valinta.

Miten teidän perheessä asia menee? Saako lapsella on oma kännykkä tai tabletti jo ennen kouluikää?

ps. Arkiblues on juttusarja, jossa on yksi kuva kerran viikossa siitä mitä elämässä tapahtuu just nyt ja mitä ajatuksia se herättää! 
Some-seikkailuihin ja muihin käänteisiin pääset mukaan myös Instragramissa @satua.vai.totta, sekä Facebookissa Satua vai totta. Nähdään siellä!

Siivouspäivä, tosi elämän pakohuonepeli – Näin onnistut!


Peli alkaa siitä, kun teet päätöksen osallistua siihen. 

Joskus tuo päätös on vaikea. Saatat vetkuttaa sitä tunteja, parhaimmillaan päiviä. Mitä pidemmälle viet ajatuksen sitä vaikeammaksi teet aloituksen.

Aika alkaa nyt, kun muu tiimi poistuu paikalta... 

... 60 minuuttia... tik tak tik tak... Let the game begin!

Puet sujauttaen päälle jotakin tilanteeseeen sopivaa. Tuttavallisemmin pieruverkkarit ja nyppyyntyneen paidan. Kunnon kisaaja vetää ponnarin tiukalle tai vähintään otsatukan naftaliiniin. Tunnet olevasi voittamaton tässä yhdistelmässä.

Intoa (raivoa) puhkuen syöksyt kentälle ratkoaksesi ensimmäisen tehtävän: Yleiset tilat. Kenelle tämä sukka kuuluu? Kuka tämän paidan omistaa? Kuka on jättänyt Batman hahmon olohuoneesee? Kuka omistaa tämän hiuspampulan? Tämä osuus sujuu tottuneemmalta pelaajalta rutiinilla, sillä hän osaa ratkoa nopeasti nämä pulmat. Aloittelija saattaa hämääntyä ja joutua palaamaan vielä takaisin. 

Seuraava vuorossa on näppäryyttä osoittava tehtävä, ennen kuin voit jatkaa : Joudut näkemään paljon vaivaa lajitellessa tiimijäsenten huoneissa legoja, petshop hahmoja sekä nippeleitä ja nappeleita. Sekä bongaat kaikki pienimmätkin (vai onko nämä puhtaita?!) vaatekappaleet yhdeksi läjäksi pesukoneen eteen.

Selvittyäsi tästä, olet päässyt pesukoneen luokse jossa vuorossa on värikooditehtävä. Musta, musta, punainen, oranssi, vihreä... Värikoodit selvitettyäsi pesukone käynnistyy. Tunnet suurta helpotusta sännätessäsi eteenpäin. 

Tehtävistä haastavin vaatii tarkkuutta: Pölyt. Tehtävä epäonnistuu kun auringon säteet paljastavat hyllyn päällisen harmaan kerrostuman. Ole tarkkana! 

Hyökkästaktiikalla sujuva imurointi on takuulla tutuin ja nopein osuus joka sujuu rutiinilla. Olet tässä vaiheessa varma, että tulet selviämään tästä pelistä voittajana, sillä jäljellä on enää yksi tehtävä.
Moppiveden valuessa ja koivun tuoksuisen pesuaineen täyttäessä aistisi, uskallat jo hiukan hymyillä. Samassa olet kuulevinasi auton hurahtavan pihatiellä.

Mitä?!? Aikaa on jäljellä 4 minuuttia! Ei vielä! 

Säntäät viimeiselle etapille vedet läikkyen ja mopin mätkähdellessä lattiaan. Kiire! Aika loppuu! 

Juuri kun vedät viimeisen vedon: PAM! Ovi lennähtää auki ja tiimisi ensimmäinen jäsen syöksyy sisään suuri sulanut jäätelötötterö valuen. 

Pläts.

And the game starts again!

HUOM! Jos et pysty suorittamaan koko tunnin mittaista peliä, kokeile seuraavia pikaversioita: 
  1. Raivaa ja rentoudu: Kesto 10 min. Suoritetaan muiden nukahdettua klo 22 jälkeen.
  2. Kyykkää ja pyykkä: Kesto 8 min. Noukitaan pyykit yhteen menoon ja käynnistetään kone välittämästä värikoodista.
  3. Imuroi ja ihmettele: Kesto 15 minuuttia. Imuroidessa sammutetaan toistuvasti laite ja ihmetellään mikä sinne nyt meni?
Suoritin tänään juuri 60 minuutin täyden pakohuonepelin ja tajusin juuri kirjoittaessa, että unohdin ne perkuleen pölyt. Onneksi aurinko ei paista, joten koen onnistuuni tällä kertaa! Olen myös testannut kaikki lyhyt pelit ja voin todeta niidenkin olevan kyllä hyviä ja näppäriä, jos ei aikaa pidempään versioon riitä. 

Minkäs pelin sinä valitset tänään?

Arkielämän pelejä voit seurata myös Instagramissa satua.vai.totta ja Facebookissa Satua vai totta. Kipinkapin sinne vaan!

Minä haluan olla itsekäs! – Älä tee siitä muille ongelmaa

Tiedättekö joskus tekee mieli olla ihan sika itsekäs. Sanoa muille, heippa minä meen nyt! 

Tai vastaavasti hyppiä riemusta muiden lähtiessä kotoa. Yksin, yksin... YKSIN! Jos kuuntelisin musiikkia tai omistaisin edes radion pistäisin takuulla volyymit kaakkoon ja tanssisin villisti. Kun en kuuntele, otan vain jälkimmäisen osan ilman musaa.

Näyttää muuten varmasti äärimmäisen fiksulta vatkata päätä ja takapuolta eteisen käytävällä kaikessa hiljaisuudessa. Kroppani kaipaa riemua ja sieluni revittelyä. Ah!

Varastettu hetki kylvyssä.

Kyllä, voin myöntää tarvitsevani vahvasti välillä omaa aikaa ja omia tekemisiäni. Se voi olla yksin television katsomista, kavereiden tapaamista tai ihan tylsää ja arkista siivoamista. Kunhan sen saa tehdä yksin.

Itsekäs voi olla niinkin, ettei se ole muilta pois. Sen voi tehdä hienovaraisesti. Kuten menemällä vessaan, lukitsemalla oven ja irvistellä äänettömästi oven läpi kiljuvalle orkesterille.

Ehkei tuo ollut se paras tapa, vaikka olen saattanut noinkin kyllä heikkona hetkenä tehdä. 
Sen voi tehdä kohteliaasti. Sanomalla reilusti: Haluan olla yksin. Haluan olla yksin, edes kaksi tuntia. 

Tietyssä elämän vaiheessa ja erilaisissa elämän tilanteissa ei ole ehkä mahdollisuutta omaan aikaan. Muistan itsekin sen kuinka oman tilan ottaminen tapahtui kello yhdeksän jälkeen illalla kun muu talo hiljeni. 

Oli oma aika viisi minuuttinen hiljaisuudessa kahvikupin kanssa, tunti jumpassa tai kaksi aurinkoa ottaessa. On se kultaakin kalliimpaa. 

Ole sopivasti itsekäs, älä sivuuta perheessä muiden tarpeita. 


Tätä kirjoittaessa istun pihalla auringon paisteessa ja olen viettänyt omaa aikaa jo liki 17 tuntia. Akkuni ovat latautuneet illalla kunnon urbaanista marttakerhoilusta pihapaviljongissa. Ja sain juuri korvanappiini tiedon, tätä tulee jatkumaan vielä useampi tunti.
Ja hei sinä siellä, kun sinulla on omaa aikaa kipaise Instagramiin, siellä klik kilk  @satua.vai.totta ja pääset mukaan ajatuskupliini, sekä kesäpuuhiin ja aina kotinurtsilta maailmalle! Nähdään! 

INSTAGRAM @satua.vai.totta