Näin helpotat tulevan ekaluokkalaisen kouluun lähtöä jo kesällä!

"Kertoisinko ilot sen, sekä kaiken haikeuden, kunnes keksin vastauksen: 
 "Uuu jee, jäbä lähtee kohti ekaluokkaa!"

Totuuden nimissä oloni ei ole haikea. En sure sitä, että pienestä on liki yhdessä yössä kasvanut suuri. Olen iloinen, onnellinen ja taputan käsiä. Minulla on mainio kaveri matkoilla seurana ja saunan lauteilla keskustelut saattavat päätyä enemmänkin kuin hassuille raiteille. Autotallissa jakoavaimet kilkkaa ja pyöränrenkaisiin saadaan itsenäisesti ilmaa. Vasara ja onki pysyy yhtä hyvin kädessä. Olen tavattoman iloinen hänen puolestaan kaikesta siitä mitä tulevaisuus tuo. Luontolapsi viihtyy ulkona ja nauttii kesästä kaksimiljoonaa mustelmaa kintuissa. Miten niitä ikinä voikaan muuten kertyä päivässä tuollainen määrä?! 



 Kaikista hassuinta (kai tuota sanaa voi tässä kohtaa käyttää) on se, että tämä jäbätin muistaa kaiken. Aivan kaiken minkä haluaa muistaa. VARSINKIN sen jonka olen sammakkona pulpauttanut suusta, PLUP! ja KVAAK vaan! Palataanpas huhtikuun lopulle ja erääseen alkuiltaan: 

"Meen nyt ulos, heippa!" Sinne meni ulos. Talliin, nappasi pyörän ja kypärän. Varovasti siinä kyseltiin hymyhuulilla, että minnes mahtaa olla miehen matka? "Kauppaan." Olin mennyt sanomaan kun seiska napsahtaa mittariin saa sitä vastuuta ja siitä se reviiri pikku hiljaa kasvaa. Pääsee kylille kavereiden kanssa. Olipa painanut lauseen kai sanan tarkasti muistiin, nimittäin edellisenä päivänä oli vietetty tuota maagista syntymäpäivää.


Aikani koitin mutkuilla, että tarkoitin lähinnä pikkuhiljaa niitä koulumatkoja ja siitä sitten maailmaa katsomaan. Topakka ilme kasvoilla: "Sie lupasit!". No niinhän minä olin. Kerrattiin sitten liikennesäännöt, mitä kaupalta saa ostaa ja mistä kohtaa soitetaan. Kaula venyi kuin kirafilla kun näin pyörän katoavan kulman taakse. Kohta soi puhelin ja herkuttelija soitti puiston penkillä, jonka jälkeen kurvasi pian kotiin. 

 Siitä ne alkoi. Omat pienet seikkailut. 

 Kuinka vaikeaa vanhemman on alkaa luottaa siihen, että ne siivet kantaa? Milloin on aika saada olla ensimmäiset hetket yksin kotona? Näihin kun ei ole vastauksia kenelläkään. Toiset eivät ole yksin vielä kolmannella, toiset eivät halua mennä ensimmäisellä luokalla edes iltapäiväryhmiin.


 Tulevan ekaluokkalaisen asioita ja pärjäämistä pohtii nyt varmasti moni vanhempi. Minäkin, en ehkä niin paljon kuin yhdeksän vuotta sitten kun esikoinen lähti opintielle. Silloin pelotti. Aivan suotta tosin, kaikki sujui hyvin. Pohdinkin minkälaisia vinkkejä antaisin nyt 9 vuotta nuoremmalle minälleni: 

  • Haluaako hän olla jo itsekseen? Aloittakaa pienistä hetkistä. Kotona yksin vaikka kaupassa tai lenkillä käynnin ajan. 
  • Laittakaa vaatteet ja aamupala illalla valmiiksi. Sopikaa, että aamulla hän pukee ja syö itse ennen kuin vanhempi nousee ylös. 
  • Kävelkää yhdessä tulevaa koulureittiä. Loppukesästä voi kokeilla jo yksin menoa. 
  • Opetelkaa lämmittämään ruokaa ja tekemään välipalaa. 
  • Ja yksi asia joka monesti jää opettelematta. Tämä kuullostaa hassulta, mutta opetelkaa avaamaan ja lukitsemaan kotiovi. Se on suuri vastuu sulkea aamulla perässä, mutta se on myös outoa avata ensimmäisiä kertoja yksin! 
  • Kotona saattaa olla myös yksin ollessa paikkoja tai asioita jotka pelottaa. Sitä ei pidä väheksyä. Ne ei tule ehkä helposti heti mieleen, mutta lapsen mielikuvitus on vilkas. Puhukaa jännittääkö kotona jokin ja ratkaiskaa niitä asioita jo kesällä. 
Näillä neuvoilla mielestäni nuorempi minäni olisi saanut jo paljon aikaan kesällä. Tulisiko sinulle mieleen vielä jotain mitä voisi opetella kesän aikana? ps. Muista tsekata myös huippu vinkkejä aurinkoon, lääkärin neuvoja kesäreissuille ja kuinka bongaat halpoja risteilyitä koko perheelle!

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätit kommenttisi ♥

INSTAGRAM @satua.vai.totta